Raskaudesta

Hui kauheeta kun mulla on ollut pitkä tauko tässä postailussa! :O Siihen ei syynä kyllä oo oikeastaan muu kuin raskaus. Oon koko loppukesän ja alkusyksyn ollut tosi huonossa kunnossa (sekä fyysisesti että sitä kautta myös psyykkisesti aika loppu), lisäksi keskittymiskyky on joku maailman huonoin - jo tekstiviesteihin vastaaminen on täyttä tuskaa välillä, saati sitten postauksen tekeminen, ja sitten vielä suurin syy; mulla on varmaan tosi huono pöytä ja tuoli tässä tietokoneella koska en yksinkertaisesti jaksa/pysty istua tässä kauaa (ja siksi ihmettelenkin muiden raskaanaolevien ahkeraa postailua ym) ja oonkin nykyään melkein aina käynyt netissä enemminkin puhelimella kuin koneella ja silloin kun koneella käyn niin oon mielummin lukenut omia lempiblogeja kuin kirjoittanut omaani. :( Lisäksi mulla oli/on ollut niin paljon kaikkea postattavaa mielessä että sit on alkanut masentaa kun ei ole jaksanut/ehtinyt niitä toteuttaa niin ei oo tehnyt mieli sitten ollenkaan postailla... Mutta nyt siis, olis tarkotus kirjotella jotain raskaudesta, oon jo pidempään ajatellut tehdä yhden postauksen ihan vaan raskaudesta, kun en oo siitä oikeastaan kertaakaan tainnut kirjoittaa.. :) Mitään erityistä ideaa mulla tähän postaukseen ei ole, joten varautukaa esimerkiksi pomppivaan tekstiin :D Tarkoituksena siis ihan vaan kerätä ajatuksia ja tuntemuksia ym talteen, en yhtään tiedä millainen postaus tästä tulee.. :)

Edellistä lastahan odotin yksin, (en ollut vielä tavannut nykyistä miestäni ja olin jo eronnut poikaystävästäni ennen kuin tiesin olevani raskaana) ja se oli tietysti hyvin paljon erilaisempaa, ja monimutkaisempaa ym, kuin nyt - itseasiassa olen aikoinani vanhaan blogiin tehnytkin yksinodottamisesta/yksinhuoltajuudesta postauksen.. Mutta siis nyt tällä kertaa on jollain tavalla paljon selkeämpää ja onnellisempaakin odotusta, on mies ja edellinen lapsi ja koti. <3 :) Tietysti toinen puoli on myös että nyt raskaus ja mahassa oleva lapsi on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin viimeksi, juuri siitä syystä kun on jo lapsi ja mies, ja vielä muutto ja häät ja kaikki, viimeksi sitä kuitenkin kaiken keskellä pystyi keskittyä vain ja ainoastaan lapseen, raskauteen ja itseensä.. :)

Tämä(kään) raskaus ei ole ollut helppo.Vaikka kuulostais kuinka valitukselta tahansa, niin totuus on se, että mulla on jälleen ollut kaiken maailman oireita ja vaivoja, ehkä mulle ei vaan sovi raskaus.. :/
Väsymystä, etenkin alkuraskaudessa hirveästi ja nyt myös ihan lopussa, samoin todella kovia päänsärkyjä. Alussa myös menkkakipuja siinä määrin että ekaan ultraan saakka saa suunnilleen jännittää että onko edes oikeesti raskaana tai tuliko se keskenmeno nyt tms.. Noikin muuten taas tässä loppuvaiheessa tulleet takaisin. Pahoinvoinnit alkanu molemmissa raskauksissa alkuvaiheessa (noin 6.lla viikolla) ja kestänyt tosi kauan, noin 22-24viikolle. :( Se on ollut ihan sellasta hirveetä pahoinvointia, että oksenneltu on yleensä päivittäinkin, koko ajan ihan älyttömän paha olo, etenkin kuitenkin aamut ja aamupäivät, - aamupalan syöminen ei auta vaan ehkä enemmänkin haittaa mutta sitten ekan ruuan jälkeen yleensä alkaa vähän helpottamaan. Semmosessa kunnossa siis oon monta kuukautta että en useimpina päivinä pysty olemaan kuin kotona ja sielläkin jo sängystä sohvalle/vessaan/keittiöön raahautuminen on kauheeta, en vaan tiedä miksi se tulee mulle niin voimakkaasti (kuitenkin siis syön myös siinä määrin että ei tarvii mitään sairaalareissuja ym tosiaan tehdä) ja se tietenkin vaikuttaa koko elämään, pelkkää himassa oloa, mielialat pohjalukemissa ja kunto tipahtaa ensimmäisten viikkojen aikana jo ihan pohjalle - eikä sitä sitten tosiaan enää loppuraskauden muissa vaivoissa ehdi tai edes mitenkään pysty nostamaan ja se taas aiheuttaa loppupuolella lihomista ja muita vaivoja ja etenkin masentaa - olen todellakin ihminen joka tarvitsee esim kävelyä ja ulkoilua ym elämäänsä! Tässä raskaudessa pahoinvoinnit myöskin palasi noin 30viikolla uudestaan :( En tosin oksentanut niin usein, mutta olo hirveä. Nyt se on vähän rauhoittunut, kunhan vältän mitä suurimmissa määrin kaikkea tulista ja mausteista, suolaista ja rasvaista ja esim limuja, niin ja herkkujakin välttelen, ja sitten syön suht usein, ainekin silloin kun nälkä tulee ettei se yllä liian kovaksi. En siis kuitenkaan noudata mitään tiukkoja rajoituksia vaan syön kaikkea kohtuudella jos vaikka joskus hirveä himo johonkin yllättää. Lähes aina aamuisin juon ensimmäiseksi ison lasin päärynämehua - muuten siitten melkein pelkästään vettä (paljon!) ja ehkä muutama kuppi kahvia. Aamupala on tärkeä syödä ettei ehdi tulla kovaa nälkää, ja sitten yleensä kaksi lämmintä ruokaa, ehkä jotain välipalaa jossain välissä ja sitten illalla jotain - riippuen nälän määrästä ja kuinka pitkälle valvon. Lihonnut olen molemmissa raskauksissa ihan hirveästi, kaikesta pahoinvoinnista ym huolimatta, jotenkin vain olen sellainen kuka lihoo raskaana ollessa (muuten elämässä pysyn aina suunnilleen samassa painossa vaikken mikään laiha olekaan, normaali kuitenkin) ja suurimmaksi syyksi tässä epäilen juuri sitä kaikkea pahoinvointia ja vaivoja ym kun en pääse 9kuukauteen liikkumaan normaalisti. Ensimmäisessä raskaudessa lihoin ekasta neuvolasta vikaan neuvolaan vähän yli 25kg (sitten synnytyksen jälkeen lähti muutamassa viikossa jo jotain 18kg), ja nyt tässä raskaudessa on tullut tähän mennessä (viime neuvola oli rv 38+1) ekasta neuvolasta viimeisimpään melkein 27kg! Ja tämä siis siitäkin huolimatta että yritin tehdä monet asiat (ruokatottumukset ym) eri tavalla ja alussa muutamat viikot vaikuttikin hyvin lupaavalta, mutta sitten noin kolme viimeisintä kuukautta olen ottanut takaisin ja kirinyt ohikin hurjaa vauhtia. :( Ehkä siis kuitenkin viime raskaudessa liikuin hieman enemmän, eikä vaivoja ollutkaan lopussa ihan näin paljon. Viime raskaudessa lihominen ei hirveästi vaivannut, tietenkin jonkun verran mutta ei niin kauheasti, mutta tässä raskaudessa se on todellakin vaikuttanut kaikkeen, etenkin mielialaan, on todella vaikea olla oman kropan kanssa ja esim nähdä muita ihmisiä... :( Lisäksi pelkään ihan hirveästi, että nyt ei kilot lähdekään niin helposti pois.. No sitten, närästys, viime raskaudessa närästystä oli oikeastaan vaan semmoinen parin viikon pätkä noin kolmannella kuulla ollessa, silloin se oli aivan tuskaista ja vielä pahoinvoinnit lisäks, mutta muuten raskausaikana ei ollut kuin ihan silloin tällöin vähän. Nyt oli alussa ihan jonkinverran, mutta enemmänkin nyt lopussa! Ei välttämättä ihan joka päivä tms, mutta kestänyt jo tosi kauan ja aika usein kuitenkin, aina aika pahaa, mutta usein ihan todella pahana, ja pitää siis tosiaan miettiä kunnolla mitä syö ja juo! Inhottavaa! Selkäkipuja, oi voi voi, selkäkipuja on ihan hirveästi ollut molemmissa raskauksissa ja myöskin liitoskipuja, molemmissa jo aika alkuvaiheessa ja hyvinkin haittaavasti, viime raskaudessa kävin myös fysioterapeutilla ja sain tukivyön kotiin ym, tässäkin raskaudessa fysioterapiaa ehdotettiin, mutta vasta nyt ihan lopussa ja tiedän ettei se muuten oikeastaan edes auttaisi ja tän kokoisen ja ihan alhaalla olevan mahan kanssa on hyvin hyvin vaikeaa ja inhottavaa pitää tukivyötä, joten en sitten edes varannut aikaa.. Selkäkipuja mulla on myös ilman raskautta aina välillä joten sekin varmasti vaikuttaa, ja sitten toi kaikki liikkumattomuus ja lihominen ym, ja jättimäinen maha sekä sikiön laskeutuminen hyvin aikaisessa vaiheessa, heti 30viikon jälkeen suunnilleen, en tarkkaan muista mutta tässä raskaudessa vielä aikaisemmin kuin edellisessä. Tässä raskaudessa mulla on myös supistuksia ollut jo aika alkuvaiheesta lähtien sellaisina kovina, ja loppuvaiheessa on todellakin tuntunut supistukset jo ihan joka puolella! Paineentunne on tosi kova kun sikiö on siis jo nyt ollut laskeutuneena ainekin noin 2kk, tuntuu jo pepussa ja häpyluussa ja nivusissa ym. Rauta-arvot on myös molemmissa (etenkin tässä) raskauksissa olleet aika alhaalla ja rautaa olis pitänyt/pitäis syödä ja se on mulle ihan hirveetä tuskaa, meinaan oksentaa aina... Ja no entä mielialat sitten, se on ihan oma lukunsa, hirveitä raivareita, itkukohtauksia, masennusta, paniikkikohtauksia ym - ihan kaikkea ja täysin yllättäen, jopa ilman että edes itse syytä tiedän! :( Me molemmat odotetaan niin miehen kanssa että tää olis jo ohi ja uutta raskautta ei ihan heti tuu kyllä! Viime raskaudessa mun mielialoista ym kärsi kuitenkin vaan minä (niin ja no sikiö tietysti :( <3), mutta tässä raskaudessa on se ollut paljon haastavampaa ja inhottavampaa että se oikeasti vaikuttaa myös muihin, mieheen ja tyttöön! :( Lisäksi (tätä en voi viime raskauteen verrata kun olin yksin) oon myös noin raskauden puolivälistä kärsinyt ajoittaisista hirveistä mustasukkaisuuskohtauksista (siis toki niin että en syyttele/epäile miestä pettämisestä tai mitään, enkä tosiaan lue tekstareita tai mitään), jotain sellasta inhottavaa tunnetta omasta huonoudesta ja muiden naisten paremmuudesta ja pelkoja ym... Niin ja myös hirveitä ahdistuksia koen esim lapsen itkusta ym, ajattelen heti kaikkea pahinta ja ikäväkseni myönnän myös kauhistuvani miehen käytöksestä toisinaan, vaikka ihan normaalisti se vaan komentais tyttöä kun se oikeasti tekee jotain väärää tai vaarallista tms.. :( No mutta oliskohan tossa toi oirepuoli jo aika kattavasti kerrottu :D Toki jotain pieniä vaihtelevia juttuja myös kuten suonenvetoja/jalkakramppeja välillä, kylkikipuja - noi on muuten kauheita, ym...

Molemmista aloin tuntea liikkeet noin 16viikolla, tytöstä tunsin muutamina peräkkäisinä päivinä selkeesti mutta hennosti, sitten tuli ehkä parin viikon tauko kunnes aloin tuntea ne säännöllisesti. Tässä taas aika sama juttu; ensin parina päivänä tunsin ihan selkeesti mutta sitten tuli varmaan viikon tauko etten oikein tuntenut ja siitä lähtien sitten säännöllisesti. Tässä raskaudessa liikkeet on ollut hyvin hyvin voimakkaita, ihan alusta saakka olin kauhuissani kuinka ne voi niin vahvoja olla heti, oikeesti sattuukin varsinkin nyt loppuvaiheessa ihan tosi paljon kun se siellä liikkuu ja potkii, kun se vielä tuntuu tuolla ihan alhaallakin! Välillä mä oikeesti nytkähtelen kummallisesti tai päästelen kivun huudahduksia kun se yhtäkkiä tekee jonkun kummallisen liikkeen tms. Tyttö kyllä liikkui tosi paljon, ehkä enemmänkin kuin tämä, mutta ei ne näin kauhean pahoja taas ollut! Ihan kummallista..

Mä muuten yks kerta keräsin listaa miks odotan synnytystä niin paljon :P Se lista tais jäädä vähän kesken mutta laitan sen nyt kuitenkin tähän.. ;)
Mä en jaksa odottaa, että

• saan pidellä pikkusta mun sylissä sen sijaan et se on mun mahassa.
• nään minkä näkönen se on ja saan tietää minkälainen se on.
• pääsen imettämään, koska mun tissit on tuntunu jo pitkään siltä et vaan imetys vois helpottaa, sitäpaitsi onhan se nyt aika ainutlaatuista läheisyyttä pienen käärön kanssa.
• voin halata mun miestä kunnolla, ilman että meiän välissä on hirmunen pallo.
• oon paremmalla tuulella, jaksan tehdä asioita ja sitä ettei mun mies kuule mun suusta koko ajan tyyliin "au auu".
• jaksan nostella ja heitellä tyttöä taas ja touhuilla sen kanssa kunnolla.
• mun ei tarvii muistuttaa tyttöä koko ajan (kun se esim aamusin tulee pomppimaan meiän päälle ym) "ei mahan päälle" tai "varo äitin mahaa".
• voin kääntyillä kunnolla ja kävellä kivuitta, että mä voin ihan oikeasti ite päättää missä asennossa oon ja esim nukkua mahallani.
• mun ei tarvii ravata vessassa jatkuvasti ja täysin yllättäen "noni nyt toi teki jonkun pahan liikkeen/nyt supistaa pahasti/tms, äkkiä pissalle, pakko oikeesti päästä heti!".
• laihtumista, koska mä en todellakaan aio jäädä tälläiseksi, pinnallista tai ei, mutta mä kärsin tästä painosta ja haaveilen vanhasta itsestäni.
• mun aivot alkaa taas toimia kunnolla, on ihan kauheeta kun ei pysty esim keskustella kunnolla ja silti aivot käy ihan ylikierroksilla.

Himotuksia ja inhokkeja ajattelin kanssa yrittää kerätä tähän, mitä nyt tulee mieleen, koska onhan niitä jonkun verran ja sit ne kuitenkin myös vaihtelee.. :) Yleisesti ottaen siis enemmän himoitsen ruokaa kuin herkkuja, mutta etenkin loppuraskaudessa myös herkut kelpaa tosi hyvin... :P

Himotuksia:

• alkuraskaudessa salmiakki ja laku (nää oli myös viime raskauden alussa vaikken muuten koskaan salmiakista tykkää, tässä raskaudessa toi salmiakin himo alussa jopa autto mua päättelemään että oon raskaana :P)
• tonnikala (koko raskaus, etenkin loppupuolella, ja myös muut kalat, namnam ;))
• kasvikset, hedelmät, ym
• homejuusto ja jalopeno (etenkin keskivaiheilla - nyt ihan lopussa en voi syödä enää jalopenoa ollenkaan kun heti menee vatsa sekasin :/)
• karkit (en muulloin oo hirveä karkkien ystävä, enemmänkin muiden herkkujen, raskausaikana taas sit ennemminkin toistepäin)
• loppuraskaudessa omenat ja herneet etenkin, ja näitä en siis yleensä syö melkein ikinä
• peruna + voi (mutta tää on usein kesäisin :P)
• tomaattinyytit (siis sisällä homejuustoa ;)) - nyt ei enää jotain kuukauteen oo himottanu niin
• energiajuomat ajoittain (jo se haju!) tää oli myös viime raskaudessa vaikkei siinä välissä ollut, sit hirveät syyllisyydet jos joskus juon :(
• vesimeloni ja tuore ananas, vähän vaihdellen mutta etenkin loppukeväästä ja alkukesästä melkein aina ja nykyäänkin välillä
• purkat nyt lopussa :P
• nyt lopussa se amerikkalainen hampurilaiskastike! :D
• aina toisinaan nougat-jätski (vaikka siitä yleensä tuleekin pahaolo enkä usein syökkään, mutta kesällä se on ollut semmonen himottava, niin ja halpisversiot mansikkaeskimosta oli kans yhessä vaiheessa :D)

Inhokkeja (jo haju saattaa saada voimaan pahoin) :

• kaikki sipulit (etenkin puna-, toki joskus syön varsinkin valkosipulia vähän ruuan seassa, mutta aika paljon on kyllä mieskin joutunut karsimaan sipulit ruokavaliosta :D)
• popcornit (varsinkin alussa)
• suklaa, etenkin alkuvaiheessa siis, ihan sillon tällöin oon voinut syödä ja nyt muutamina viime viikkoina sit taas tehnyt välillä ihan mielikin... ;)
• varsinkin loppupuolella pikaruuat (kuten mäkki ja hese ja noi on aika usein yököttävä ajatellakkin, ja kebab, sit taas pitsa maistuis oikein hyvin [tonnikala,aurajuusto,jalopeno :D]) ja valmis- etenkin pakasteruuat kans on useimpina päivinä oksettava ajatus

Tossa nyt joitakin mitä tuli mieleen, sitten on toki kaikkia ajoittaisia ihan pakko saada just nyt tota mielitekoja, ja sit taas jo ihan pahoinvointien takia jotkut, kuten leipä, ollu välillä melkeinpä kokonaan poissa ruokavaliosta. Ja joskus tosi vaikea keksiä mitään syötävää kun melkein kaiken ajattelu oksettaa ja noin.. Pääsääntöisesti kaikki herkut menee mutta ihan pienenä määränä ja sit taas ruoka melkein kaikki on ihan herkkua ja vedän hervottomia annoksia.. ;)

Tässä tais nyt olla tää postaus, pahoittelut pituudesta, mutta ehkä voin perustella tätä sillä että tähän on mahdutettu melkeinpä 9kk kokonaan! ;) Kaikki kuvat muuten ihan randomeja googlen kuvahaulla.

Oikein ihanaa syyskuuta (mun lempparikuukaus ja nyt myös pakostikkin mun lapsen syntymäkuukausi! <3 :))!

- Catya