Kaunista keittiöön

Haaveilen tällä hetkellä hirveästi mm. uusista astioista. :) Lasisisista ja posliinisista (vai mitä noi nyt on :P), värikkäistä ja mustavalkoisista, eriparisista mutta silti yhteen sopivista, sellasista mitä vois pikkuhiljaa yksitellen kerätä.. <3 :) Erityisesti mukeista ja kulhoista - isoista ja pienistä. Tässä esimerkkejä mun himotuksista ;)

Marimekko

Iittala

Helsinki-mukit

Uusi Juhla Mokka - kahvirasia. ;)

"Näistä" mulla on jo:

tämä muki, mikä onkin lähes koko ajan käytössä, tää on niin sopiva kahvikupiksi! Ei liian suuri että ehtis jäähtyä nopeesti, mutta ei myöskään liian pieni että koko ajan tarvis kaataa lisää, ja tää on yleensä oikein sopiva määrä mulle kahvia, useimmiten yksi kuppi riittää, joskus juon kaksi. :) Oliskin siis tosi kiva saada näitä tän tyyppisiä lisää niin aina olis varmasti puhtaana ja ehkä jopa vois antaa muidenkin juoda sitten tästä/näistä.. :D

tämä kannu, jota rakastan suuresti ja varjelen henkeni kaupalla :D No ei, mutta pelkään kyllä kovasti tämän rikkoutumista, ja käytänkin sitä varoen vain erityistilanteissa, muuten käytössä on samanvärinen ikean lasikannu/karahka, vai mikä lie. ;)

ja tämä, joka sopii kyllä hyvin ihan mihin vain ja joka kattaukseen esimerkiksi, mutta olisi kyllä kiva värillisenä.. :) Mun tän hetken lempparivärejä on muuten ihan selkeästi vaaleat ja vihertävät värit esimerkiksi: vedenvihreä, omenanvihreä, mintunvihreä ym, ja lisäksi turkoosi, vaalea liila ja joku sellanen lasinen vaaleanpunainen :D

Ja sit mulla on kaksi Juhla Mokka- keräilyrasiaa.. :) On mulla toki muitakin ihania juttuja ja astioita, mutta mainitsin nyt nämä pari kun kuului tavallaan "tähän joukkoon". ;)

Minkälaisista astioista te tykkäätte/keräätte, tai mitkä on tän hetken himotuksia? :)

-Catya

Nyt meitä on neljä ;)

Viime viikko on ollut aikamoista touhua ja tapahtumaa ym, ei oo ollut voimia tai energiaa tulla postailemaankaan... Mutta nyt pikaiset uutiset, myöhemmin enemmän. Eli meidän ihana oma pikku suloisuus, rakas poikamme syntyi keskiviikkona 19.9. klo 19:30. <3 :) Ja iso oli, 54cm ja 4310g. Ollaan oltu jo monta päivää kotonakin ja hyvin on mennyt, mitä nyt oma kunto aika heikko ja vaihtelevasti paljonkin kipuja ym.. Mutta nyt nukkumaan, kerron joskus enemmän! :)

-Catya

Ps. Me ollaan niin onnellisia<3 ;)

Pps. Ihania poikien nimiä saa ehdottaa! :D Me ei olla vieläkään keksitty mitään täydellistä ensimmäistä nimeä, vaikka kovasti on pohdittu... :( <3 ;)

Sunnuntain ratoksi jotakin pientä tekemistä ;)

Päätin yhtäkkiä tehdä tytön nukelle sukat. :) Se on niin säälittävän näkönen kun sillä on paljaat varpaat aina ja hirveä määrä muita vaatteita päällekkäin. ;D Toki on muitakin nukkeja kuin tuo yksi mutta nää oli vähän niinkuin mittatilaus-sukat, niin ei taida mennä muille (miksi muuten nukeilla on ihan kummallisia jalkoja, useimmiten paljon pienemmät verrattuna muuhun nukkeen ja sit välillä ihan jotkut sammakon räpylän malliset tms..?! :O :D).
Ohje siis päästä keksitty, mukailin vähän junasukan ohjetta ja tosiaan tän nuken kummalliseen jalkaan kaavailtu. :) Puikot oli 2,5 ja lanka jotain ohutta liukuvärjättyä.. Oli muuten aikamoista kun suhtkoht putkeen neuloin noi tänään ja niin ohuet puikot ja vähän silmukoita ja liukasta lankaa, niin tietty kuten tapanani on tein ihan hullun tiukkaa ja sormet on suunnilleen verillä nyt... :P Laitan tähän ohjeen jos jotakuta kiinnostaa, toki jos haluaa itse tehdä saattaa joutua muokkaamaan tai tehdä isommat, kun nää on siis ihan minit ja oudot muutenkin. :P Niin ja noi on siis siksi eriväriset kun oli sitä liukuvärjättyä lankaa ja kun noi on niin pienet että tuli sit kokonaan erivärisiksi.

Luo 20s ja jaa ne 4:lle puikolle. Neulo 6krs 1o 1n - joustinneuletta. Neulo 2krs nurin, 2krs oikein, 1krs nurin. Neulo vielä toinen kerros nurin, MUTTA kavenna 1s 1:n ja 1s 3:n puikon lopussa nurin yhteen.
Neulo 6krs 1o 1n joustinta, MUTTA ensimmäisellä kerroksella kavenna 1s 2:n ja 1s 4:n puikon alussa ylivetäen.
Kantapää: neulo 1:n puikon s:t 4:lle puikolle, *käännä työ, nosta 1s neulomatta ja neulo muut nurin, käännä, nosta 1s neulomatta ja neulo loput oikein*, toista *-*. Neulo vielä kerran nurja puoli samalla tavoin.
Kavennus: nosta 1s neulomatta, neulo 4s o, neulo seuraavat 2s ylivetäen o, käännä työ, nosta 1s nurin neulomatta, neulo 2s n ja seuraavat 2s n yhteen, käännä, nosta 1s neulomatta, neulo 2s o ja viimeiset 2s ylivetäen, käännä, nosta 1s nurin neulomatta, neulo 2s n ja viimeiset 2s nurin yhteen. Nosta 1s neulomatta ja neulo 1s o, ota puikko 5 ja neulo 2s o, poimi 4s (3s + "reikäkohta") ja neulo ne kiertäen oikein. Neulo puikot 2 ja 3 nurin. Poimi 4s ja neulo ne kiertäen oikein + 4:n puikon 2s.
Neulo puikot 1 ja 4 oikein ja puikot 2 ja 3 nurin. Neulo seuraava krs kaikki oikein JA siirrä samalla 1s puikolta 1 puikolle 2 ja 1s puikolta 4 puikolle 3. Neulo vielä toinen krs kaikki oikein MUTTA kavenna 1s ylivetäen 2:n puikon alussa ja 1s oikein yhteen 3:n puikon lopussa. Neulo 2krs:ta puikot 1 ja 4 oikein ja puikot 2 ja 3 nurin. Neulo seuraava krs oikein ja kavenna samalla 1s 1:n puikon lopussa oikein yhteen ja 1s 4:n puikon alussa ylivetäen. Neulo loput krs:t oikein ja kavenna samalla koko ajan 1s/puikko (1:n ja 3:n lopussa ja 2:n ja 4:n alussa) kunnes jäljellä on 4s, katkaise lanka ja vedä 2 kertaa silmukoiden läpi, päättele.

Ohhoh mä oon niin hyvä ilmaisemaan itseäni näiden ohjeiden kanssa, pitkä ja sekava varmaan mut anyways, luultavasti kukaan ei ees koskaan lue tota ohjetta niin ihan sama, noin mä joka tapauksessa sen tein. :D

Eipä tällä kertaa muuta, hyvät yöt ja hyvää alkavaa viikkoa! :)

- Catya

Ps. En oo vielä koskaan ollu NÄIN raskaana; tänään oli 41+0 eli viikko 42 on nyt alkanut.. ;) Huomenna neuvola taas (ei kyllä oikeesti yhtään enää kiinnostais mennä sinne vaan seurailemaan kuinka paljon on taas kasvanut maha ja kuinka paljon painoa tullut - tässä vaiheessa noissa ei oo enää mitään hienoa ja pelkkä neuvolareissu tuntuu kauhealta rasitukselta kun liitokset ym huutaa armoa joka askeleella) joten saa nähdä jos vaikka palailen sen jälkeen kertoilemaan jotakin tänne.. :)

40 + 5

Masennusperjantai. Sattuu ihan sikana joka paikkaan, hullu väsymys ja jumitus ja lisäks sit hirveet hedarit sun muut... :( Enää ei jaksais näiden kipujen ja kaiken kanssa, ei jaksais puhua, miettiä eikä tehä mitään. Saanko sulkeutua kuoreeni loppuraskauden ajaks, kiitos.

Onneks on karkkipäivä. Ja suklaakahvi. <3

Hyvät (paremmat) viikonloput kaikille<3 (Voitte toivoa mulle kymmentä aukinaista senttiä ;P)

- Catya

Hieman erilaiset junasukat ;)

Oon keväästä saakka halunnut tehdä babylle vähintäänkin yhdet villasukat jos en muuta, mutta sopivia lankoja ei ole ollut (mulla oli aluksi tarkka visiokin niistä, jouduin tosin siitä lupumaan ;)) ja inspiraatiokin neulomiseen välillä aika hukassa.. Nyt kuitenkin vajaa pari viikkoa sitten pääsin äidin kyydillä käymään kunnon lankakaupassa ostelemassa lankoja ja puikkoja ja päädyin ensimmäiseksi tekemään tummanharmaat junasukat (joku soft line exclusive alpaca superwash baby alpaca :P) tällä ohjeella. Mutta, kuten ehkä näette näistä tuli hieman erilaiset.. :D Olin siis kiireessä pyytänyt äitiäni kirjoittamaan villasukan varren ohjeen lapulle tästä mun koneelta, koska oltiin lähdössä kylään ja halusin jo heti aloittaa sukan neulomisen. :) Hieman ihmettelin neuloessa, että vähän on erinäköinen varren "jousitus" (en keksi parempaa sanaa :D) mutta oletin että kaikki kuitenkin ihan hyvin. No, siinä vaiheessa kun menin katsomaan lisää ohjetta kun olin koko varren tehnyt niin huomasin että äitini oli vahingossa jättänyt yhden kohdan kirjoittamataa, eli kun ohjeessa on "neulo 4krs nurin, 4krs oikein ja 4krs nurin" niin äitini oli unohtanut tuon vikan 4krs nurin ja kirjoittanut vain 4krs nurin, 4krs oikein. :P Mun sukkiin tuli sitten siis vain yhdet "jousitukset". ;) Ihan kivat näistä mun mielestä silti tuli, MUTTA! Toinen juttu :( Jostain syystä mun käsiala muuttuu (yleensä tiukemmaksi) tälläsissa kaksiosaisissa jutuissa, eli just vaikka villasukissa, niin toinen tuleekin paljon pienemmäksi! :O :( Tosi tosi ärsyttävää, ihan samalla ohjeella, silmukkamäärällä, puikoilla ym teen, ja muka yhtä tiukkaa tai löysää, mutta siitä huolimatta käy näin, jos kuvista saa selvää niin toisen sukan varsi on paljon lyhyempi ja kapeampi kuin toisen, vaikka silmukoita ja kerroksia sama määrä. Sukkaosuus, tai tuo jalkapöytä ym, on onneksi suht samaa kokoa mutta versi täysin eri! :( Harmittaa paljon, mutta eipä tuolle kai mitään voi... Jos jollakulla on antaa vinkkejä joko toisen sukan venyttämiseen tai toisen kutistamiseen niin kertokaa ihmeessä, pyydän!! ;) Tai neuvoja tulevaisuuden varalle miten pystyisin tälläiset välttämään!?

Ja sitten toiseen aiheeseen.. Eilen illalla myöhään mulla alkoi ihan yhtäkkiä kovat supistukset ja menkkakivut, ne oli jo niin voimakkaat, että ajattelin (varovasti) että jos ne siitä yltyy niin synnytys se on, jouduin nimittäin jo olemaan kummallisissa asennoissa ja puuskuttelemaan ja vaikka mitä.. Vaikka en ruvennut vielä mitään järjestelyitä tai mitään tekemään ajatellen että ne saattaa hyvin mennä ohikin, niin sen verran todelta tuntui että sanoin miehelle, että kannattaa mennä nukkumaan jotta on ehtiny ees sit jonkin verran nukkua jos tulee lähtö, ja mies siitä aika pian sitten menikin. Ite en kuitenkaan pystynyt vaan valvoin koneella ym ja supistuksia tuli koko ajan ja muutenkin oli kipuja, joskus lähempänä puol 2 yöllä olin sitten niin väsynyt että sain nukahdettua kivuista huolimatta. Aamulla heräsin joskus pikkusen yli 6 ja tajusin että kivut ja supistukset vaan jatkui. Tyttö heräs myös sillon ennen puolta 7 ja tuli meiän sänkyyn, yritettiin vielä nukkua mutta tyttö ei enää saanut unta, mut mies oli nukkunu niin hyvin ja ties että mulla oli kauhee olla enkä ollut paljoa nukkunut niin se sit jossain vaiheessa 7 ja 8 välillä nous tytön kanssa ja mä jäin "nukkumaan". Olin niin väsynyt ja kipuinen että enemmän tai vähemmän nukuin koko aamun, joskus puol 10 tai jotain vaihdettiin miehen kanssa, mä menin syömään aamupalaa ja pitämään seuraa tytölle ja mies palas sänkyyn (mies ja tyttö on siis olleet flunssassa noin viikon ja se on vaikuttanu meihin kaikkiin), kunnes tyttökin halusi jo puol 11 aikoihin mennä nukkumaan takas ja hetken mietittyäni menin minäkin. Puol 1 päivällä herättiin sitten kaikki ihan kunnolla, mutta siihen saakka tosiaan enemmän tai vähemmän nukuin kipuja ja väsymystä pois. Tää päivä on sitten ollut koko ajan supistuksia ja kipuja (ihan päivällä ei ihan niin paljon), välillä on sellasia pieniä, kiristää vaan inhottavasti mahassa ja tukala olla, mutta sitten välillä ihan sellasia tuskasia, mitkä tuntuu ihan joka paikassa; selässä, mahassa, alapäässä/pepussa ja jopa tosi pahasti jaloissa! Oon välillä päästelly hirveitä huudahduksia ym ja välillä oon ihan vaan itkenyt kun koko ajan niin kipeetä, välillä en pysty muuta kuin maata ja yhessä vaiheessa jopa jouduin konttaamaan toiseen huoneeseen kun en pystynyt kävellä. :( Puuskuttelua ja puhevaikeuksia myös ajoittain, sellasta kaikkea kivaa mitä nyt voi olla kun supistaa pahasti.. SILTI tuntuu että ei tää nyt vielä oo käynnistynyt.. :( Inhottaa ja itkettää niin paljon se, että joutuu ns turhaan näitä kipuja kestämään, ihan sama vaikka sattuiskin jos ne oikeesti olis sitä synnytystä, mutta kun nää vaan kestää ja kestää ja vaikka vaikeeta ja kipeetä onkin niin pystyn kuitenkin kotona olemaan eikä radikaalisti oo tullut niin pahempi olo että ajattelis että nyt täytyy lähteä sairaalaan.. :( Toivon siis todella että nää pahenis ihan kauheesti yhtäkkiä tai  että nää ois vähintäänkin saanut jotain aikaseks tuolla, ettei kaikki olis ihan "turhaa". Saa nyt siis nähdä kauan tätä kituuttelua jatkuu vai meneekö nääkin vielä kenties yhtäkkiä ohi ilman synnytystä.. Toisaalta nyt loppuviikko olis aika hyvä aika syntyä, koska oon vitsaillu että ihan varmasti syntyy nyt ke-pe koska mun isä on reissussa sillon ja on siis ykköshoitaja tytölle :P Lisäksi mun äiti lähtee viikoksi Norjaan huomenna, eikä siis pääsis kattomaan vauvaa kun aikasintaan viikon päästä.. :) Mutta katotaan, yritän olla hyvällä mielellä ja hätiköimättä (neuvolassakin eilen päivällä ihmeteltiin kuinka jaksan ihan rauhassa ja hyvällä mielellä vielä hymyillä ;)) vaikka nyt alkaakin olla jo aika hankalaa ja tuntuu että alkaa jo itkettämään tämä olo ja odotus...

Sitten vielä kaiken päälle tulin tänään kipeeks. Kuten kerroinkin niin mies ja tyttö olleet melkein viikon pahassa flunssassa, ja mä oon onnekseni säästynyt pahimmalta, mutta sitten tänään tein virheen ja ajatuksissani iloitsin asiasta, niin jopas sitten tänään illalla joskus 7 aikaan varmaan niin pamahti aivan järkyttävä kurkkukipu, lisäksi pääkipua, silmäsärkyä, ym ym kaikkea semmoista ihanaa flunssasta ja kuumeista oloa... :( Ihan yhtäkkiä siis tuli kovana päälle ja olo on sellanen että ens yöstä ja huomisesta tulee varmasta tosi i-h-a-n-a. Nyt just on sellanen olo että ah mä rakastan elämää, hirveet supistukset ja kivut, flunssa ja siihen liittyvät kaikki säryt, kipee ja väsynyt ja kiukkuinenkin perhe, isovanhemmat ja muu "synnytysapu" ei oo kotona ja kaikkea sellasta.. Suokaa anteeksi tämä valitus! <3 Mä meen kohta nukkumaan, toivon tosissaan että saisin nukuttua ja että huomenna olis parempi päivä, palailen tännekkin toivottavasti iloisemmissa merkeissä! :) Hyvät yöt,

Catya

40 + 0

Noni, nyt se sit olis, laskettuaika. Kaikkien supistusten, kipujen, jättimäisen koon, jopa yhden sairaalareissun ja puheiden "sulla synty ensimmäinenki niin ajoissa niin toinen syntyy varmasti aikasemmin" jälkeen täällä sitä vaan ollaan yhdessä koossa. Tosissaan jo pari viikkoa sitten oli sellanen tilanne että neuvolatätikin oli aivan varma että pääsen vauvaa sylissä pitelemään samana iltana vielä ja täysin ihmeissään oli että ilmestyin valtavan mahani kanssa puhkuen sinne vielä seuraavallakin kerralla, mutta ei se pikkunen sieltä halunnut tulla ennen aikojaan vaikka käytiin sairaalassakin jo ihmettelemässä tulisko se jo nyt.. Ei mulla sinänsä mitään hätää ole asian suhteen enkä koe olevani erityisen kärsimätön, mutta kyllähän sitä nyt jo alkaa vähän tulla olo että kuinkakohan paljon menee yli ja miksei se halua syntyä ym ym. Tässä raskaudessa myöskin muut on paljon enemmän kysellyt että joko synnytän, mikä tietysti vaikuttaa kun ei muuten välttämättä edes itse asiaa miettis, koska kyllä sitä vauvaa ehtii sitten hoidella ja ihastella kun se tosiaan haluaa ulos tulla, ja kyllä nää päivät ihan kivasti näinkin menee, ja ajattelen kuitenkin että "nautiskelen", siinä missä voin, vielä tästä raskaudestakin. Toki ne kivut (ja paino :P) olis kiva karistaa tiehensä, ja pakkohan se on myöntää että olis sitä vauvaa aivan ihana hoidella mahan ulkopuolellakin - jotenkin hassulla tavalla on alkanut tulla vauvaa "ikävä"... :P <3 Mutta näillä siis mennään, avoimin mielin ja kuitenkin suurimmaksi osaksi muihin asioihin keskittyen, sen huomaa esimerkiksi siitä että välillä ihan tosissaan hätkähtää kun tajuaa että niin, se vauvahan voi syntyä millä hetkellä hyvänsä, ja synnytys voi käynnistyä vaikka 5minuutin päästä vaikkei siltä nyt tuntuiskaan, onhan se aika uskomatonta..! :D

Tyttöä synnyttämään lähdössä.. :P

Tytön synnytys käynnistyi viikolla 40+1 noin klo 16 päivällä - heräsin päiväunilta ihan kauheisiin menkkaselkäkipupolttoihin, kävin lämmittämässä kauratyynyn ja palasin sänkyyn painelemaan sitä. Tekstasin siskolle että VOI olla että tänään lähdetään synnyttämään, sain siis (maailman ehdottomasti parhaimman tukihenkilön<3) mun siskon mukaan synnytykseen.. ;) Sitten puhuin puhelimessa ja tajusin hetken päästä että aina kun tuli voimakkaampi kipuaalto selkään niin myös mun maha meni ihan kivikovaks palloks ja jouduin puuskuttelemaan ja puhuminen oli vaikeeta, puristin silmätkin kivun kohdalla jo kiinni, lisäksi ne oli koko ajan säännöllisesti noin 4min välein ja tajusin et ne oli ihan niitä supistuksia sitten :D Puhelimen toisessa päässä myöskin kehotettiin hätäisesti jo soittamaan tukijoukot paikalle että päästään sairaalaan. ;) Lopetettiin sitten se puhelu (varmaan joskus puol 5 aikaan viimeistään) ja soitin siskolle, se ei vastannu, niin sitten siskon miehelle ja hyvin pian sinne puhelimen toiseen päähän ilmestyi mun sisko ja ne lupas lähteä mahdollisimman nopeesti (muistaakseni vielä pikaisesti kaupan kautta..?) mun luokse. Mä sillä aikaa vähän pakkailin loppuja sairaalakamoja tai jotakin, siinä määrin kun pystyin touhuumaan, ja muistaakseni järkkäilin koiran hoitajaan hakemaan sen pois ennen lähtöä.. Hyvin pian sisko ja sen mies tulikin ja siinä sitten valmistauduttiin henkisesti tulevaan, kauratyynyn ja jumppapallon ja juttelun merkeissä siinä pärjäilin kuitenkin ihan hyvin.. Päätin vielä mennä suihkuun ja siellä nautiskelin varmaan pitkänkin kuuman suihkun koska sisko tuli jo oven taakse huutelemaan, että pidän mielessä että kivut voi sitten ihan yhtäkkiä pahentua sietämättömiksi ja silloin automatkakin tuntuu kauhealta joten kannattaa sen verran varata aikaa siihen lähtöön ettei ihan tuskissaan tarvii olla.. :) No sit ku olin tullu suihkusta ja pukenu päälle niin varmaan lähdettiin aika pian ajamaan sairaalaan.
Sairaalassa oltiin noin 7 aikaan, aluks menin huoneeseen yksin, sisko joutui jäädä käytävälle odottelemaan, ja multa sitten kyseltiin tietoja, vaihdoin sairaalan vaatteet ja (en muista olinko tässä vaiheessa käyrillä..?) katottiin tilanne, olin auki 3cm, kalvot oli ehjät ja kanava hävinnyt. Lähdettiin siitä sitten vähän vaille 8 synnytyssaliin (normaalisti oltais menty johonkin välihuoneeseen, missä ois saanu lepäillä ja käyttää peruslievityskeinoja siihen saakka kunnes tarvii kunnon kivunlievitystä, mutta siellä oli niin täyttä että me mentiin suoraan saliin) pärjäsin hyvin kävelytelineen ja jyväpussin kanssa (sisko painoi sitä ihan täysillä mun selkää vasten :D) ja sain myös iltapalaa jota vedin ihan innoissani.. ;) Jossain vaiheessa siinä aika heti istuin myös aika kauan, muistaakseni jopa tunnin, keinutuolissa käyrillä, enkä siitä oikein tykännyt mutta selvisin kuitenkin vielä hyvin, välillä jutellen ja naureskellen. Joskus 11 tai pikkusta vaille, halusin kokeilla ilokaasua, mutta vedin sitä ehkä kaks kertaa ja sit tajusin ettei se oo mun juttu, jatkoin edelleen jyväpussilla ja kävelytelineeseen nojaillen. Samoihin aikoihin eli ihan pikkusta vaille 11 olin auki 5cm. Puol 12 olin auki 7cm, mutta pärjäsin suht hyvin edelleen. 10 vaille 12 supistukset kipeytyi ihan kauheasti ja halusin epiduraalin, aloin tuntea lievää paniikkia. Epiduraalin sain 12 ja se aika ennen kuin sain sen ja ennen kun se alkoi vaikuttaa on mulle aika sumuista, ehkä joku tuskasin vaihe ja muistan et olin vaan silmät kiinni ja itkin ja puristin välillä kätilöä ja välillä siskoa kädestä ja välillä varmaan molempia, olin kauhuissani. Puudutuksen antaneesta lääkäristä mulla ei oo mitään tietoa kun olin varmaan koko ajan silmät kiinni kun se oli paikalla (ainut muistikuva on että huoneessa päiviteltiin mun tulipunaista selkää siitä kauratyynyn kohdalta :D). Puudutus alko varmaan puolessa tunnissa vaikuttaa ja sit mulla olikin ihan hyvä olo ja väsytti vaan kauheasti, mutta olin onnellinen. :) Jotain 20 vaille 1 yöllä olin sit auki 9cm ja siinä vaiheessa kalvot puhkes kun kätilö kokeili tilannetta, muuten ne oliskin siinä sit heti puhkastu. Noin 1 olin auki 10cm ja sain käskyn pyytää kätilöt paikalle kun haluan alkaa ponnistamaan. Mähän en siinä vaiheessa enää halunnutkaan vaan koin jotain viime hetken panikointia ja olin vaan siskolle että kyllä mä pystyn vielä pidättämään :D Sisko repes että se ei kyllä taida olla tarkotus ja kutsui sitten kätilöt paikalle, mä yritin vielä vähän vastustella, mutta tajusin siinä vaiheessa haluavani oikeesti jo ponnistaa kun kätilö leikki ottavansa mun jutut tosissaan ja jättävänsä mut vielä yksikseen sinne ;) Ponnistusvaihe oli kivulias mutta ei kuitenkaan kestänyt kun 17min ja olis ollut nopeempikin jos olisin alusta saakka uskaltanut ponnistaa täysillä. :) En hirveästi siitä muista, puristin kai siskon kättä enkä huutanut vaan ponnistin naama irveessä, jossain vaiheessa mua käskettiin pitämään jaloista kiinni mutta se tuntui liian tuskaselta niin sain paremman otteen sukista ja niistä sitten vedin jalkojani samalla kun ponnistin. :P Muistan että jossain vaiheessa lopetin ponnistamisen ja huutelin paniikissa että "mä nään noi sakset" kun kätilö oli aikeissa leikata saksilla supistuksen aikana, no en saanut kuitenkaan tahtoani läpi vaan jouduin ponnistamaan ja tunsinkin kuinka mua saksilla leikattiin.. Ihana neitonen siis syntyi 1:22. Tää on mulle taas vähän hämärän peitossa muutamia pikku ajatuksia ja hetkiä lukuunottamatta, mutta, anteeksi että oon vähän idiootti :D, yks suurimmista ilonaiheista mulle tolla hetkellä oli se etten ollut kakannut ponnistaessa. :D Sitten kun jälkeiset oli syntynyt niin mua alettiin ommella ja se oli ehkä kivulian vaihe, oisin tehny mitä tahansa jos olisin päässyt karkaamaan pöydältä ja tossa vaiheessa vetelin sitä ilokaasuakin ja odotin vaan että ne sais sen homman tehtyä mahdollisimman nopeesti. :( Ei tajuttu kumpikaan siskon kanssa kysyä että kuinka pahasti olin revennyt, mutta ilmeisesti aika pahasti kun kuultiin vaan kun kätilö ja harjottelija mutisivat että niin paha tilanne että kätilön pitää ainekin pahemmat sisältä ommella ja harjottelija voi sitten kokeilla siitä ulkopuolelta, eikä se harjottelija siis edes ite uskaltanut lähteä niin vaativaa ompelemaan.. :O
Siinä salissa sitten oltiin vielä vähän aikaa, söin jotain yöpalaa mitä lie ja imetin tyttöä ja kävin maailman pisimpään kestävällä pissalla (:D) ja suihkussa samalla kun tyttö mitattiin, punnittin ja puettiin, siitä sitten osastolle siirryttiin puol 4 yöllä suunnilleen. :)

Sisko oli vielä pienen hetken siinä mun kanssa ja sit kun se oli lähteny niin valvoin koko yön ja imetin ja kärsin järkyttävistä jälkisupistuksista (oli ainekin osittain kovemmat kun synnytyksessä) tietämättä että mä oisin voinu saada niihin lääkettä, tuijotin vaan sänkyä vastapäätä olevaa kelloa ja odotin aamua kuumeisesti. En ees tiennyt mistään mitään, kuten saanko nousta sängystä ja käydä vaikka vessassa, ja miten mun pitää sen vauvan kanssa toimia ja just esim sitä että saisin toki pyytää sinne apua ja sitä lääkettäkin.. ;) No, onneksi meiän sairaala-aika oli lyhyt (en edes nukkunut siellä koko aikana yhteensä kun pari tuntia, en paljon poistunu sängystä vaan imetin melkein koko ajan, vedin särkylääkkeitä sikana ja söin - ai että se oli parasta, koskaan elämässä ei oo ollut sellasia ruokahaluja, ihan kaikki meni ilolla alas ;)) ja oli niin paras hetki kun päästiin kotiin! :) Ensimmäiseks meninkin heti nukkumaan kun tiesin vauvan olevan niin hyvissä käsissä kun sisko ja sen mies oli meillä ja piteli sitä sylissä sen ajan ;) <3
Tästä tuli aika hassu postaus, tuli vaan mieleen kirjotella edellinen "synnytyskertomus" tässä toista odotellessa. :P Saa nähdä mitä eroja ja yhtäläisyyksiä tulee, yks juttu kyllä mitä varmaan kaipaan on se mun huippu tukihenkilö, en tiiä miten pärjään ilman siskoa :D Vaikka toki on ihanaa kokea se myös miehen kanssa, mutta kyllä se silti eritavalla jännittää.. ;) Niin ja jos en oo koskaan älynnyt sanoa niin pahottelut rakas siskoni jos sulla on ollut vähän tuskasta painaa sitä tulikuumaa jyväpussia mun selkää vasten, ja jos oon murskannu sun käsiä tms! :D <3

Voi pojat, kyllähän mua se synnytys jännittää, ja etenkin se sairaalassaolo, mutta oonhan mä siitä jo kerran ihan hyvillä mielin selvinny joten toivotaan että nytkin! Ja toisen lapsen kohdalla (kaikki peukut vaan pystyssä ettei sille mitään estettä, esim keltasuutta tai muuta vaivaa ole) pääsee varmasti vielä helpommin/nopeemmin sit kotiinkin ja nauttimaan siitä vauva-ajasta.. <3 :)

No mutta, eipä tällä kertaa sitten muuta, jään odottelemaan koska tulee taas lähtö tositoimiin (ja voihan se olla että ehdin vielä monta kertaa tässä välissäkin postailla :P), ja hei, omia synnytyskertomuksia ja kokemuksia saa kyllä jakaa, niitä on kiva kuulla, varsinkin näin h-hetkellä, jos ei kunnon kertomuksia niin vaikka kestoa ja jälkifiiliksiä tms - mikä oli pahinta ja mikä sujui hienosti, ihan mitä haluutte.. ;) Tuskin tänne hirveesti ruvetaan kommentoimaan yhtäkkiä mutta ainahan sitä saa kysyä, hahah :D <3

Leppoisaa syys-sunnuntaita kaikille, Catya

Raskaudesta

Hui kauheeta kun mulla on ollut pitkä tauko tässä postailussa! :O Siihen ei syynä kyllä oo oikeastaan muu kuin raskaus. Oon koko loppukesän ja alkusyksyn ollut tosi huonossa kunnossa (sekä fyysisesti että sitä kautta myös psyykkisesti aika loppu), lisäksi keskittymiskyky on joku maailman huonoin - jo tekstiviesteihin vastaaminen on täyttä tuskaa välillä, saati sitten postauksen tekeminen, ja sitten vielä suurin syy; mulla on varmaan tosi huono pöytä ja tuoli tässä tietokoneella koska en yksinkertaisesti jaksa/pysty istua tässä kauaa (ja siksi ihmettelenkin muiden raskaanaolevien ahkeraa postailua ym) ja oonkin nykyään melkein aina käynyt netissä enemminkin puhelimella kuin koneella ja silloin kun koneella käyn niin oon mielummin lukenut omia lempiblogeja kuin kirjoittanut omaani. :( Lisäksi mulla oli/on ollut niin paljon kaikkea postattavaa mielessä että sit on alkanut masentaa kun ei ole jaksanut/ehtinyt niitä toteuttaa niin ei oo tehnyt mieli sitten ollenkaan postailla... Mutta nyt siis, olis tarkotus kirjotella jotain raskaudesta, oon jo pidempään ajatellut tehdä yhden postauksen ihan vaan raskaudesta, kun en oo siitä oikeastaan kertaakaan tainnut kirjoittaa.. :) Mitään erityistä ideaa mulla tähän postaukseen ei ole, joten varautukaa esimerkiksi pomppivaan tekstiin :D Tarkoituksena siis ihan vaan kerätä ajatuksia ja tuntemuksia ym talteen, en yhtään tiedä millainen postaus tästä tulee.. :)

Edellistä lastahan odotin yksin, (en ollut vielä tavannut nykyistä miestäni ja olin jo eronnut poikaystävästäni ennen kuin tiesin olevani raskaana) ja se oli tietysti hyvin paljon erilaisempaa, ja monimutkaisempaa ym, kuin nyt - itseasiassa olen aikoinani vanhaan blogiin tehnytkin yksinodottamisesta/yksinhuoltajuudesta postauksen.. Mutta siis nyt tällä kertaa on jollain tavalla paljon selkeämpää ja onnellisempaakin odotusta, on mies ja edellinen lapsi ja koti. <3 :) Tietysti toinen puoli on myös että nyt raskaus ja mahassa oleva lapsi on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin viimeksi, juuri siitä syystä kun on jo lapsi ja mies, ja vielä muutto ja häät ja kaikki, viimeksi sitä kuitenkin kaiken keskellä pystyi keskittyä vain ja ainoastaan lapseen, raskauteen ja itseensä.. :)

Tämä(kään) raskaus ei ole ollut helppo.Vaikka kuulostais kuinka valitukselta tahansa, niin totuus on se, että mulla on jälleen ollut kaiken maailman oireita ja vaivoja, ehkä mulle ei vaan sovi raskaus.. :/
Väsymystä, etenkin alkuraskaudessa hirveästi ja nyt myös ihan lopussa, samoin todella kovia päänsärkyjä. Alussa myös menkkakipuja siinä määrin että ekaan ultraan saakka saa suunnilleen jännittää että onko edes oikeesti raskaana tai tuliko se keskenmeno nyt tms.. Noikin muuten taas tässä loppuvaiheessa tulleet takaisin. Pahoinvoinnit alkanu molemmissa raskauksissa alkuvaiheessa (noin 6.lla viikolla) ja kestänyt tosi kauan, noin 22-24viikolle. :( Se on ollut ihan sellasta hirveetä pahoinvointia, että oksenneltu on yleensä päivittäinkin, koko ajan ihan älyttömän paha olo, etenkin kuitenkin aamut ja aamupäivät, - aamupalan syöminen ei auta vaan ehkä enemmänkin haittaa mutta sitten ekan ruuan jälkeen yleensä alkaa vähän helpottamaan. Semmosessa kunnossa siis oon monta kuukautta että en useimpina päivinä pysty olemaan kuin kotona ja sielläkin jo sängystä sohvalle/vessaan/keittiöön raahautuminen on kauheeta, en vaan tiedä miksi se tulee mulle niin voimakkaasti (kuitenkin siis syön myös siinä määrin että ei tarvii mitään sairaalareissuja ym tosiaan tehdä) ja se tietenkin vaikuttaa koko elämään, pelkkää himassa oloa, mielialat pohjalukemissa ja kunto tipahtaa ensimmäisten viikkojen aikana jo ihan pohjalle - eikä sitä sitten tosiaan enää loppuraskauden muissa vaivoissa ehdi tai edes mitenkään pysty nostamaan ja se taas aiheuttaa loppupuolella lihomista ja muita vaivoja ja etenkin masentaa - olen todellakin ihminen joka tarvitsee esim kävelyä ja ulkoilua ym elämäänsä! Tässä raskaudessa pahoinvoinnit myöskin palasi noin 30viikolla uudestaan :( En tosin oksentanut niin usein, mutta olo hirveä. Nyt se on vähän rauhoittunut, kunhan vältän mitä suurimmissa määrin kaikkea tulista ja mausteista, suolaista ja rasvaista ja esim limuja, niin ja herkkujakin välttelen, ja sitten syön suht usein, ainekin silloin kun nälkä tulee ettei se yllä liian kovaksi. En siis kuitenkaan noudata mitään tiukkoja rajoituksia vaan syön kaikkea kohtuudella jos vaikka joskus hirveä himo johonkin yllättää. Lähes aina aamuisin juon ensimmäiseksi ison lasin päärynämehua - muuten siitten melkein pelkästään vettä (paljon!) ja ehkä muutama kuppi kahvia. Aamupala on tärkeä syödä ettei ehdi tulla kovaa nälkää, ja sitten yleensä kaksi lämmintä ruokaa, ehkä jotain välipalaa jossain välissä ja sitten illalla jotain - riippuen nälän määrästä ja kuinka pitkälle valvon. Lihonnut olen molemmissa raskauksissa ihan hirveästi, kaikesta pahoinvoinnista ym huolimatta, jotenkin vain olen sellainen kuka lihoo raskaana ollessa (muuten elämässä pysyn aina suunnilleen samassa painossa vaikken mikään laiha olekaan, normaali kuitenkin) ja suurimmaksi syyksi tässä epäilen juuri sitä kaikkea pahoinvointia ja vaivoja ym kun en pääse 9kuukauteen liikkumaan normaalisti. Ensimmäisessä raskaudessa lihoin ekasta neuvolasta vikaan neuvolaan vähän yli 25kg (sitten synnytyksen jälkeen lähti muutamassa viikossa jo jotain 18kg), ja nyt tässä raskaudessa on tullut tähän mennessä (viime neuvola oli rv 38+1) ekasta neuvolasta viimeisimpään melkein 27kg! Ja tämä siis siitäkin huolimatta että yritin tehdä monet asiat (ruokatottumukset ym) eri tavalla ja alussa muutamat viikot vaikuttikin hyvin lupaavalta, mutta sitten noin kolme viimeisintä kuukautta olen ottanut takaisin ja kirinyt ohikin hurjaa vauhtia. :( Ehkä siis kuitenkin viime raskaudessa liikuin hieman enemmän, eikä vaivoja ollutkaan lopussa ihan näin paljon. Viime raskaudessa lihominen ei hirveästi vaivannut, tietenkin jonkun verran mutta ei niin kauheasti, mutta tässä raskaudessa se on todellakin vaikuttanut kaikkeen, etenkin mielialaan, on todella vaikea olla oman kropan kanssa ja esim nähdä muita ihmisiä... :( Lisäksi pelkään ihan hirveästi, että nyt ei kilot lähdekään niin helposti pois.. No sitten, närästys, viime raskaudessa närästystä oli oikeastaan vaan semmoinen parin viikon pätkä noin kolmannella kuulla ollessa, silloin se oli aivan tuskaista ja vielä pahoinvoinnit lisäks, mutta muuten raskausaikana ei ollut kuin ihan silloin tällöin vähän. Nyt oli alussa ihan jonkinverran, mutta enemmänkin nyt lopussa! Ei välttämättä ihan joka päivä tms, mutta kestänyt jo tosi kauan ja aika usein kuitenkin, aina aika pahaa, mutta usein ihan todella pahana, ja pitää siis tosiaan miettiä kunnolla mitä syö ja juo! Inhottavaa! Selkäkipuja, oi voi voi, selkäkipuja on ihan hirveästi ollut molemmissa raskauksissa ja myöskin liitoskipuja, molemmissa jo aika alkuvaiheessa ja hyvinkin haittaavasti, viime raskaudessa kävin myös fysioterapeutilla ja sain tukivyön kotiin ym, tässäkin raskaudessa fysioterapiaa ehdotettiin, mutta vasta nyt ihan lopussa ja tiedän ettei se muuten oikeastaan edes auttaisi ja tän kokoisen ja ihan alhaalla olevan mahan kanssa on hyvin hyvin vaikeaa ja inhottavaa pitää tukivyötä, joten en sitten edes varannut aikaa.. Selkäkipuja mulla on myös ilman raskautta aina välillä joten sekin varmasti vaikuttaa, ja sitten toi kaikki liikkumattomuus ja lihominen ym, ja jättimäinen maha sekä sikiön laskeutuminen hyvin aikaisessa vaiheessa, heti 30viikon jälkeen suunnilleen, en tarkkaan muista mutta tässä raskaudessa vielä aikaisemmin kuin edellisessä. Tässä raskaudessa mulla on myös supistuksia ollut jo aika alkuvaiheesta lähtien sellaisina kovina, ja loppuvaiheessa on todellakin tuntunut supistukset jo ihan joka puolella! Paineentunne on tosi kova kun sikiö on siis jo nyt ollut laskeutuneena ainekin noin 2kk, tuntuu jo pepussa ja häpyluussa ja nivusissa ym. Rauta-arvot on myös molemmissa (etenkin tässä) raskauksissa olleet aika alhaalla ja rautaa olis pitänyt/pitäis syödä ja se on mulle ihan hirveetä tuskaa, meinaan oksentaa aina... Ja no entä mielialat sitten, se on ihan oma lukunsa, hirveitä raivareita, itkukohtauksia, masennusta, paniikkikohtauksia ym - ihan kaikkea ja täysin yllättäen, jopa ilman että edes itse syytä tiedän! :( Me molemmat odotetaan niin miehen kanssa että tää olis jo ohi ja uutta raskautta ei ihan heti tuu kyllä! Viime raskaudessa mun mielialoista ym kärsi kuitenkin vaan minä (niin ja no sikiö tietysti :( <3), mutta tässä raskaudessa on se ollut paljon haastavampaa ja inhottavampaa että se oikeasti vaikuttaa myös muihin, mieheen ja tyttöön! :( Lisäksi (tätä en voi viime raskauteen verrata kun olin yksin) oon myös noin raskauden puolivälistä kärsinyt ajoittaisista hirveistä mustasukkaisuuskohtauksista (siis toki niin että en syyttele/epäile miestä pettämisestä tai mitään, enkä tosiaan lue tekstareita tai mitään), jotain sellasta inhottavaa tunnetta omasta huonoudesta ja muiden naisten paremmuudesta ja pelkoja ym... Niin ja myös hirveitä ahdistuksia koen esim lapsen itkusta ym, ajattelen heti kaikkea pahinta ja ikäväkseni myönnän myös kauhistuvani miehen käytöksestä toisinaan, vaikka ihan normaalisti se vaan komentais tyttöä kun se oikeasti tekee jotain väärää tai vaarallista tms.. :( No mutta oliskohan tossa toi oirepuoli jo aika kattavasti kerrottu :D Toki jotain pieniä vaihtelevia juttuja myös kuten suonenvetoja/jalkakramppeja välillä, kylkikipuja - noi on muuten kauheita, ym...

Molemmista aloin tuntea liikkeet noin 16viikolla, tytöstä tunsin muutamina peräkkäisinä päivinä selkeesti mutta hennosti, sitten tuli ehkä parin viikon tauko kunnes aloin tuntea ne säännöllisesti. Tässä taas aika sama juttu; ensin parina päivänä tunsin ihan selkeesti mutta sitten tuli varmaan viikon tauko etten oikein tuntenut ja siitä lähtien sitten säännöllisesti. Tässä raskaudessa liikkeet on ollut hyvin hyvin voimakkaita, ihan alusta saakka olin kauhuissani kuinka ne voi niin vahvoja olla heti, oikeesti sattuukin varsinkin nyt loppuvaiheessa ihan tosi paljon kun se siellä liikkuu ja potkii, kun se vielä tuntuu tuolla ihan alhaallakin! Välillä mä oikeesti nytkähtelen kummallisesti tai päästelen kivun huudahduksia kun se yhtäkkiä tekee jonkun kummallisen liikkeen tms. Tyttö kyllä liikkui tosi paljon, ehkä enemmänkin kuin tämä, mutta ei ne näin kauhean pahoja taas ollut! Ihan kummallista..

Mä muuten yks kerta keräsin listaa miks odotan synnytystä niin paljon :P Se lista tais jäädä vähän kesken mutta laitan sen nyt kuitenkin tähän.. ;)
Mä en jaksa odottaa, että

• saan pidellä pikkusta mun sylissä sen sijaan et se on mun mahassa.
• nään minkä näkönen se on ja saan tietää minkälainen se on.
• pääsen imettämään, koska mun tissit on tuntunu jo pitkään siltä et vaan imetys vois helpottaa, sitäpaitsi onhan se nyt aika ainutlaatuista läheisyyttä pienen käärön kanssa.
• voin halata mun miestä kunnolla, ilman että meiän välissä on hirmunen pallo.
• oon paremmalla tuulella, jaksan tehdä asioita ja sitä ettei mun mies kuule mun suusta koko ajan tyyliin "au auu".
• jaksan nostella ja heitellä tyttöä taas ja touhuilla sen kanssa kunnolla.
• mun ei tarvii muistuttaa tyttöä koko ajan (kun se esim aamusin tulee pomppimaan meiän päälle ym) "ei mahan päälle" tai "varo äitin mahaa".
• voin kääntyillä kunnolla ja kävellä kivuitta, että mä voin ihan oikeasti ite päättää missä asennossa oon ja esim nukkua mahallani.
• mun ei tarvii ravata vessassa jatkuvasti ja täysin yllättäen "noni nyt toi teki jonkun pahan liikkeen/nyt supistaa pahasti/tms, äkkiä pissalle, pakko oikeesti päästä heti!".
• laihtumista, koska mä en todellakaan aio jäädä tälläiseksi, pinnallista tai ei, mutta mä kärsin tästä painosta ja haaveilen vanhasta itsestäni.
• mun aivot alkaa taas toimia kunnolla, on ihan kauheeta kun ei pysty esim keskustella kunnolla ja silti aivot käy ihan ylikierroksilla.

Himotuksia ja inhokkeja ajattelin kanssa yrittää kerätä tähän, mitä nyt tulee mieleen, koska onhan niitä jonkun verran ja sit ne kuitenkin myös vaihtelee.. :) Yleisesti ottaen siis enemmän himoitsen ruokaa kuin herkkuja, mutta etenkin loppuraskaudessa myös herkut kelpaa tosi hyvin... :P

Himotuksia:

• alkuraskaudessa salmiakki ja laku (nää oli myös viime raskauden alussa vaikken muuten koskaan salmiakista tykkää, tässä raskaudessa toi salmiakin himo alussa jopa autto mua päättelemään että oon raskaana :P)
• tonnikala (koko raskaus, etenkin loppupuolella, ja myös muut kalat, namnam ;))
• kasvikset, hedelmät, ym
• homejuusto ja jalopeno (etenkin keskivaiheilla - nyt ihan lopussa en voi syödä enää jalopenoa ollenkaan kun heti menee vatsa sekasin :/)
• karkit (en muulloin oo hirveä karkkien ystävä, enemmänkin muiden herkkujen, raskausaikana taas sit ennemminkin toistepäin)
• loppuraskaudessa omenat ja herneet etenkin, ja näitä en siis yleensä syö melkein ikinä
• peruna + voi (mutta tää on usein kesäisin :P)
• tomaattinyytit (siis sisällä homejuustoa ;)) - nyt ei enää jotain kuukauteen oo himottanu niin
• energiajuomat ajoittain (jo se haju!) tää oli myös viime raskaudessa vaikkei siinä välissä ollut, sit hirveät syyllisyydet jos joskus juon :(
• vesimeloni ja tuore ananas, vähän vaihdellen mutta etenkin loppukeväästä ja alkukesästä melkein aina ja nykyäänkin välillä
• purkat nyt lopussa :P
• nyt lopussa se amerikkalainen hampurilaiskastike! :D
• aina toisinaan nougat-jätski (vaikka siitä yleensä tuleekin pahaolo enkä usein syökkään, mutta kesällä se on ollut semmonen himottava, niin ja halpisversiot mansikkaeskimosta oli kans yhessä vaiheessa :D)

Inhokkeja (jo haju saattaa saada voimaan pahoin) :

• kaikki sipulit (etenkin puna-, toki joskus syön varsinkin valkosipulia vähän ruuan seassa, mutta aika paljon on kyllä mieskin joutunut karsimaan sipulit ruokavaliosta :D)
• popcornit (varsinkin alussa)
• suklaa, etenkin alkuvaiheessa siis, ihan sillon tällöin oon voinut syödä ja nyt muutamina viime viikkoina sit taas tehnyt välillä ihan mielikin... ;)
• varsinkin loppupuolella pikaruuat (kuten mäkki ja hese ja noi on aika usein yököttävä ajatellakkin, ja kebab, sit taas pitsa maistuis oikein hyvin [tonnikala,aurajuusto,jalopeno :D]) ja valmis- etenkin pakasteruuat kans on useimpina päivinä oksettava ajatus

Tossa nyt joitakin mitä tuli mieleen, sitten on toki kaikkia ajoittaisia ihan pakko saada just nyt tota mielitekoja, ja sit taas jo ihan pahoinvointien takia jotkut, kuten leipä, ollu välillä melkeinpä kokonaan poissa ruokavaliosta. Ja joskus tosi vaikea keksiä mitään syötävää kun melkein kaiken ajattelu oksettaa ja noin.. Pääsääntöisesti kaikki herkut menee mutta ihan pienenä määränä ja sit taas ruoka melkein kaikki on ihan herkkua ja vedän hervottomia annoksia.. ;)

Tässä tais nyt olla tää postaus, pahoittelut pituudesta, mutta ehkä voin perustella tätä sillä että tähän on mahdutettu melkeinpä 9kk kokonaan! ;) Kaikki kuvat muuten ihan randomeja googlen kuvahaulla.

Oikein ihanaa syyskuuta (mun lempparikuukaus ja nyt myös pakostikkin mun lapsen syntymäkuukausi! <3 :))!

- Catya